I
 
nn Liity jäseneksi
nn Kirjaudu sisään
nn Jäsentenvälinen
nn Kompensoidut
nn Jäsenprofiilit
nn Haastattelussa
nn Vuoden juoksijat

Performance urheilujuomat
 
Addnature - Kaikki retkeilyyn ulkoilukaupasta
 




Haastattelussa FMR:n jäseniä

14.01.2017 Kaisa Tanskanen, vuoden 2016 FMR-naisjuoksija
Miten innostuit juoksemisesta?
Olen aina urheillut pienestä pitäen. 19-vuotiaaseen saakka harrastin joukkuevoimistelua, jossa harjoituksia kertyi 5-6 viikossa ja kilpaileminen tuli tutuksi. Voimistelun lopetettuani en hetkeen urheillut kovin säännöllisesti, silloin tällöin lenkkeilin ja kävin jumpissa. Vuonna 2010 juoksin ensimmäisen kisani puolikkaan Paavo Nurmi Marathonilla. Aika taisi olla jotain 2:14:xx. Silloin muistan ihmetelleeni kuka hullu pystyy vielä juoksemaan sen toisen kierroksen tuon päälle. Tästä ei siis vielä juoksuharrastukseni alkanut. Lenkkeilin edelleen silloin tällöin, mutta mitään tavoitteellisuutta ei ollut. Sitten sain päähänpiston, niinkuin varmasti monet muutkin, että kyllä sitä kerran elämässä pitää maraton juosta. Ilmottauduin siis Salon Marathonille, joka juostiin 2013 ja aika 4:07:xx. Pieni itkukin tuli viime metreillä, kun ymmärsin että maaliin saakka päästiin. Ja vähän jäi myös hampaankoloon kun en alittanut neljää tuntia (lue: en päihittänyt mieheni juoksemaa maratonaikaa :D). Noh, tästä alkoi epäsäännöllisen säännöllinen juokseminen, joka tarkoitti peruslenkkejä aina samalla vauhdilla, ja silloin kun huvitti. Tässä välissä innostuin harrastamaan tanssia, jossa kisasin parina vuotena erilaisissa kokoonpanoissa. Hurahdin siihen kokonaan. Tämän aikana juoksin myös uuden ennätyksen maratonilla, ja alitin sen halutun neljän tunnin. Kesällä 2015 oli viimeiset tanssikisat, ja sen jälkeen aloitinkin juoksuharrastuksen, jonka jälkeen tanssi valitettavasti on jäänyt kokonaan. Koen siis innostuneeni juoksemisesta kesän/syksyn 2015 aikana. Tällöin tapasin myös luottojuoksukaverini Minnan, josta saan kiittää lopullista hurahtamistani lajiin :).
 
Millainen on tyypillinen harjoitusviikkosi?
Vaihtelee todella paljon. Mutta jos tähtään maratonille, niin yleensä viikkoon kuuluu maratonvauhtisia lenkkejä, 1 vetotreeni ja yleensä sunnuntaisin pitkis. Muuten lenkit vaihtelevat paljon. Tällä hetkellä olen lisännyt myös paljon muita lajeja, kuten uintia ja pyöräilyä. Pyrin myös käymään salilla kerran viikossa.
 
Mieluisin harjoitukseni?
Kyllä pitkis seurassa juostuna on varmaan mieluisin. Vetotreenit seurassa on myös kivoja, ainakin jälkikäteen. Jos niitä yksin juoksee, päässä pyörii lähinnä ajatus hulluudesta koko treenin ajan.
 
Mieluisin harjoituspaikkani?
Ei niin väliä. Poluilla tykkään juosta, sillä se on stressitöntä ja silloin ei tule katsottua vauhtia kellosta, siinä juoksee enemmän hetkessä kuin muissa treeneissä. Polkujuoksua olen myös lisännyt koko ajan hieman, sillä se myös säästää jalkoja ja kehittää lihaksia monipuolisemmin. Reissuissa tykkään juosta, se on oiva tapa tutustua uuteen paikkaan.
 
Mikä on viime vuosien paras juoksusi?
Hmm. No todellinen "loksahdus" juoksuun tuli varmasti Yyteri Maratonilla keväällä 2016, jolloin paransin aikaani edelliskesään verrattuna yli puoli tuntia. Se oli enemmänkin sellainen epäuskoinen hetki, että osaanko oikeasti juosta niin kovaa. Nuts Pallas kesällä 2016 oli hieno monellakin tapaa, oli vain hienoa selvitä maaliin saakka siinä myräkässä ja se on myös pisin juoksumatkani tähän saakka. Paras juoksuni on kuitenkin varmasti Berliinin maraton syksyllä, ja sieltä ennätyksenikin on. Tähän juoksuun en kuitenkaan ollut ihan täysin tyytyväinen, vaikka se olikin ikimuistoinen ja melko ongelmaton. Ensimmäinen maraton tulee varmasti aina olemaan se tunteellisin ja kaikkeista hienoin kokemuksena :).
 
Tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita?
No tavoitteita riittää vaikka muille jakaa :). Olen kuitenkin kärsinyt pienistä jalkakrempoista, joten tärkein tavoite varmasti on päästä juoksemaan terveillä jaloilla, ja välttämään suuret loukkaantumiset. Jos sitten puhutaan ihan konkreettisista tavoitteista, niin haluan toki parantaa tulevaisuudessa vielä maratonaikaani, ja myös kehittyä nopeudessa. Pitäisi siis pyrkiä pois mukavuusalueelta ja juosta myös vähän enemmän kymppejä ja puolikkaita treenimielessä. Polkujuoksua haluan listätä ja olen ilmottautunut sekä Nuts Karhunkierrokselle että Pallakselle. Tavoitteena on myös päästä maalin ChallengeTurku puolimatkassa ja selvitä uimisesta Aurajoessa :D
 

09.03.2016 Henri Ansio, vuoden 2014 FMR-miesjuoksija
1. Miten innostuit juoksemisesta?
Juoksuharrastus alkoi lähinnä laihdutus ja kuntoilumielessä lukioaikoihin. Tätä ennen nuorempana oli jonkin verran tullut pelattua jalkapalloa, mutta ei mitenkään vakavassa mielessä. Ennen armeijaa juoksumääriä tuli lisättyä hieman, kun tavoitteena oli kunnonkohotus ennen armeijaan menoa. Pari vuotta armeijan jälkeenkin juoksua tuli harrastettua vain kuntoilumielellä. Usean vuoden lenkkeilyn jälkeen uskaltauduin ensimmäiseen kisaani 2008 Paavo Nurmi Maratonin puolikkaalla. Kisa toikin mukavasti lisämotivaatiota harjoitteluun ja kisakin meni ihan ennakko-odotusten mukaisesti. Seuraavana vuonna olikin vuorossa samassa kisassa ensimmäinen täysmaraton, josta päästiin kuitenkin ehjänä maaliin ajassa 3:32. Tämän jälkeen juostujen maratonien määrä per vuosi on kasvanut tasaisesti ensin kolmeen, 4:ään, 7:ään ja 11:een asti. 2013 mukaan tuli maratonin rinnalle myös pidemmät matkat ultrien muodossa ja 2014 ensimmäiset polkujuoksukisat. Tähän mennessä maratoneja tai pidempiä matkoja onkin kertynyt jo 38 kpl ja lisää on vielä varmasti tulossa.
2. Millainen on tyypillinen harjoitusviikkosi?
Tyypillisellä harjoitusviikolla juoksua kertyy 100-160 km. Kilometrit kertyvät lähinnä työmatkalenkkeilystä. Töihin on matkaa suorinta tietä 4 km, mutta tämähän käy monesti vain lämmittelynä ja useasti tuleekin kierrettyä pidempi lenkki töihin mennessä ja tullessa. Tyypillinen työmatkalenkin pituus vaihtelee 4-20 km välillä ja töihin tulee nykyään juostua melkeinpä päivittäin ja molempiin suuntiin. Viikonloppuisin on paremmin aikaa ja voimia tehdä pidempiä lenkkejä, joiden pituudet vaihtelevat normaalisti 20-35 km välillä, joskus harvoin matka jatkuu 50 km asti. Suurin osa lenkeistä mennään kevyellä PK vauhdilla, jolloin kilometrivauhdit vaihtelee 4:20-4:40 min/km välillä. 1-2 kertaa viikossa pyrin tekemään myös vauhdikkaampaa treeniä n.10km VK-reippaan tai intervallitreenin muodossa. Varsinkin kesäisin osa lenkeistä tulee tehtyä poluilla, jotka tuovat mukavaa vaihtelua asfaltilla juoksemiseen ja samalla säästää jalkoja asfaltin iskutukselta.
3. Mieluisin harjoitukseni?
Mieluisin harjoitus on kesällä tehty pitkä lenkki poluilla, jossa ei tarvitse tuijotella kellosta kilometrivauhteja, koska jokainen kilometri on maastossa erilainen. Maastossa aika menee myös paljon nopeammin ja parin kolmen tunnin lenkki meneekin metsässä ihan hujauksessa. Toinen enemmänkin jälkeen päin mieluinen harjoitus on reippaat tasavauhtiset ja intervallitreenit, jotka tuntuvat treenin aikana todella raskailta, mutta näiden treenien jälkeen tuleekin sitten todella hyvä fiilis, kun on saanut tehtyä treenin omalla suunnitellulla tavoitevauhdilla tai jopa sen alle.
4. Mieluisin harjoituspaikkani?
Työmatkalenkit tulee juostua lähinnä kevyen liikenteen väyliä pitkin, joten viikonloppuisin tulee usein lenkit suunnattua metsään ja poluille, jossa saa olla ihan rauhassa. Lisäksi metsässä juostessa pitää jatkuvasti keskittyä jokaisen askeleeseen, jolloin samalla ei ehdi miettiä työ eikä muitakaan juttuja, joten metsässä juokseminen toimii todella hyvin samalla ajatusten nollaajana.
5. Mikä on viime vuosien paras juoksusi?
Tähän voisi listata esim. melkein kaikki vuoden 2015 kisat, koska vuoden aikana tuli n.40 kisaa ja yksikään näistä ei mennyt täysin penkin alle. Tuloksellisesti paras kisa oli kuitenkin 100 km MM-kisat Hollannissa, jossa tuli kauden päätavoitteessa loistava tulos 7:07:13. Toinen mainittava kisa on Kalevan Kisoihin 10000m kisaan mukaan pääsy, vaikka kisa ei nyt ihan nappisuoritus ollutkaan oli mahtavaa päästä juoksemaan täydellä stadionilla Suomen huippujen kanssa. Kolmas mainittava kisa on 2014 Pyhän tunturimaratonin 1-sija, joka oli itselle ensimmäinen maraton kisan ja polkujuoksukisan voitto. Lisäksi Pyhän kisa oli melkein kuin kotikisa, koska samoissa maastoissa on tullut hiihdettyä ja lasketeltua ihan pienestä pitäen.
6. Tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita?
Tulevaisuuden tavoitteet ovat lähinnä maraton ja 100km mittaisilla ultramatkoilla. Vuoden 2016 päätavoite tulee kuitenkin olemaan syksyn Trail MM-kisat Portugalissa. Lyhyempiäkin kisoja varmasti tulee paljon kierrettyä ja kesäisin kisoja tuleekin kierrettyä lähes joka viikonloppu. Päällimmäinen tavoite kuitenkin on olla taas viime vuotta paremmassa kunnossa.


5.11.2015 Päivi Kanerva, vuoden 2015 FMR-naisjuoksija
1. Miten innostuit juoksemisesta?
Liikunta ylipäätään on alkanut synnyttämään minussa minkäänkään asteista kiinnostusta vasta melko myöhään, 16-vuotiaana, kun olin saanut rauhassa huuhtoa mieleni lapsuuden traumaattisista välituntipakkohiihdoista ja yleisurheilunöyryytyksistä. Ensin tuli kuntosalihuhkiminen, sitten erilaiset jumpat ja sitten niiden kylkeen kehitin pyöräilyn oheen näppärän tavan liikkua paikasta toiseen (lähinnä tuolloin Halisista yliopistolle): juoksun. Kun sitten vuosia myöhemmin (tarkalleen ottaen vuonna 2007) heräsin siihen tosiasiaan, että toisen lapsen syntymän jälkeen ei ole aikaa millekään muulle kuin juoksulle, alkoi juoksu vallata alaa. Kaikki lähti siis tarpeesta ja vähän nuukuudestakin. Työpaikka nimittäin kustansi vielä tuolloin työntekijöille yhden Turkulaisen juoksutapahtuman/vuosi ja koska tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä, ilmoittauduin ihka ensimmäiseen juoksutapahtumaani puolimaratonilleni Ruisrääkkiin syyskuussa 2007. Juoksuharjoittelusta ei ollut muuta ymmärrystä kuin se, että koska lapsi nro kaksi heräsi aamuisin n. klo 6 syömään, oli lenkki tehtävä sitä ennen. Lisäksi koska en muusta ymmärtänyt, oli lenkin pituus aina samat maagiset 10 km ja samalla tahdilla kuin edellisetkin, eli piirun liian kovaa, että tuntui jossain. Ja koska tuo aamun lenkki tapahtui muiden nukkuessa, uskaltauduin olemaan siinä määrin röyhkeä, että varastin itselleni illalla vielä toisen tunnin omaa aikaa juoksun parissa vähintään viitenä päivänä viikossa. Tuloksena ensimmäinen puolikas kahden tunnin alituksella (tarkka aika ei ole jäänyt mieleen, koska sillä ei ollut mitään merkitystä tuossa vaiheessa. Tavoite oli se kuuluisa: kunhan pääsisi edes maaliin) ja jäätävä plantaarifaskiitti. Maalissa tuskainen soitto äidille: ihan kamalaa, ei ikinä enää ja kotona pari päivää liikuntakyvyttömänä. Kantapääkivut äityivät sen verran pahoiksi ja pitkäkestoisiksi, että ensimmäisen Ruisrääkin jälkeiseen elämään ei juoksua kuulunut oikeastaan yhtään ainakaan seuraavaan syksyyn saakka, mutta joku kutina tuosta puolikkaan juoksemisesta oli kuitenkin jäänyt päälle. Kokonainen maraton siinsi mielessä, mutta jäi taka-alalle pikkulapsiarjen kiireiden keskellä. Kesällä 2009 tutustuin ensimmäistä kertaa mutkien kautta kahteen naiseen, jotka juoksivat myös. Tähän asti olin uskotellut, että en voi juosta kenenkään kanssa, vaan juoksu on enemmänkin omaa yksinäistä puurtamista ja aivojen tuuletusta. Havahduin huomaamaan, että kimppalenkit olivatkin itse asiassa aika hauskoja ja aika lenkillä tuntui kuluvan huomattavasti leppoisammin. Jo ensimmäisellä yhteislenkillä päätimme, että tavoite on juosta maraton Tukholmassa 2010. Lenkin jälkeen ilmoittautuminen sisään ja harjoittelemaan. Vielä tuossakaan vaiheessa harjoittelu ei ollut mitenkään suunnitelmallista. Juostiin liian lujaa, aina samalla tahdilla ja pitkät lenkit ehkä aavistuksen liian lyhyinä. Tästä huolimatta tavoite saavutettiin, maaliviiva ylitettiin (vieläpä hyvävoimaisena) ja itkeä tuherrettiin: tätä lisää kiitos.
2. Millainen on tyypillinen harjoitusviikkosi?
Vaikka alkuajoista harjoitteluuni on alkanut tulla hitusen enemmän suunnitelmallisuutta, on sen kantava voima edelleen jonkin sorttinen suunnittelemattomuus. Juoksen lähes joka päivä, vaikken yhtään suunnittele niin tekeväni ja koko ajan pohdin, että ei pitäisi. Seuraavana päivänä en oikein edes muista, että juoksinko eilen vai en ja huomisestakaan en osaa yhtään sanoa. Tämän vuoden alusta lähtien olen ensimmäistä kertaa alkanut ylipäätään edes merkitsemään ylös määriä. Jotain vakiokomponentteja viikoittaisiin juoksuihini kuitenkin kuuluu: yksi pidempi lenkki viikonloppuna ja kilometrejä n. 70-80/vko, joskus voi vahingossa tulla enemmänkin. Useimmat lenkit juoksen ihan rauhallisella tahdilla, muutaman lyhyemmän teen hitusen kovemmalla tempolla, vetolenkkejä teen liian vähän, näitä enemmän silloin kun noudatan jotain juoksuohjelmaa. Juoksun lisäksi käyn salilla niin usein kuin pystyn, eli mielestäni liian harvoin, ehkä 2-3 kertaa viikossa. Pyrin myös käymään sisäpyöräilytunneilla, työmatkat pyöräilen vain haaveissani. Toistaiseksi olen keksinyt tukun tekosyitä välttää sen, mutta jatkuvasti olen aikeissa aloittaa. Eikö senkin voi laskea mukaan harjoitteluun mielikuvaharjoitteena? ;)
3. Mieluisin harjoitukseni?
Tämä on paha kysymys. En minä osaa sanoa. Harvan lenkin jälkeen olisi ollut huono fiilis. Ei varmaan ikinä. Etukäteisfiilikset ovat sitten asia erikseen. Aamulenkille pääsee, kun riuhtoo itsensä ylös sängystä, löytää wc-pöntön kyljestä siihen edellisenä iltana ripottelemansa juoksukamppeet, juo suoraan kraanasta kulauksen vettä ja noin pari kilometriä juostuaan herää. Jälkikäteen olo taivaallinen. Jos oikein tarkkaan asiaa pohtii, ehkä parhaimmat lenkit ovat olleet niitä, jolloin jostakin ihan normilenkistä (yleensä kimpassa juostuna) saakin kiireettömässä tilassa tehtyä elämyksen. Ei kuljetakaan sitä normaalia reittiä, vaan käydään mielenkiinnosta katsomassa, mitä tuon polun päästä löytyy tai mihin tuo tie johtaakaan? Löydetään uusi reitti tai tajutaan, että hetkonen, tästähän pääsee tätä kautta tuonne ja sitten voisikin mennä vielä sinne ja vasta sieltä kurvata tuonne jne. Vaatii vaan sen kiireettömyyden ympärilleen. Pienimuotoinen eksyminen saa aikaan saman innostuksen tunteen, en oikein osaa edes mieltää näitä erityisesti harjoitteiksi vaan joksikin ihan muuksi. Vetolenkkien kanssa on varmaan kaikilla viha-rakkaussuhde. Etukäteen jännittää, jälkikäteen yleensä vaan hymyilyttää. Kaikki harjoittelu (jos nyt sitä sanaa voi edes tapauksessani käyttää) on kivaa!
4. Mieluisin harjoituspaikkani?
Arki kahden lapsen kanssa teettää sen, että mieluisuus pitää löytää niistä paikoista, joissa muksujen harrastukset ovat. Kaikkein eniten kuitenkin pidän juoksemisesta hiekalla, jos saan ihan itse päättää, niin Aurajoki-maastoissa.
5. Mikä on viime vuosien paras juoksusi?
Ajan perusteella tietysti voi ajatella, että Yyterissä tapahtui se kauan haaveilemani 3:30:n alitus, mutta juoksuna se oli silti pienoinen pettymys. Olin jotenkin ajatellut, että se olisi tosi helppoa, mutta koska se ei ollutkaan, en ole oikein vieläkään päässyt siitä pettymyksestä. Jälkikäteen ajateltuna, olen kuitenkin tyytyväinen, etten jättänyt leikkiä kesken, vaikka viimeiset 10 kilometriä tuntuivat niin kamalilta, ettei sen hetkisiä tuntemuksia kehtaa edes ylös kirjoittaa. Jos nyt kuluvaa vuotta ajattelee, niin Aurajoen yöjuoksu, jossa paransin kympin aikaani viime kerrasta n. 7 minuuttia, oli ehkä kaikkein mukavin ja lupauksia herättävin.
6. Tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita?
Kulunut vuosi oli ensimmäinen, jolloin ylipäätään uskalsin edes sanoa ääneen, mitä tavoitteita minulla oli. Sain niillä aikaiseksi itselleni stressiä ja vatsavaivoja, joten ehken uskalla enää ihan kauheasti alkaa kailottamaan tavoitteitani. Mukavaa olisi, kun vielä pystyisi tiristämään muutaman minuutin ennätyksistään. Ihan pakollista se ei ole, mutta kyllä minä itseeni petyn, jos en siihen pysty. En kuole, mutta vähintäänkin ripottelen tuhkaa päälleni. Vielä ei kunto riitä mittaviin tulosparannuksiin, jos ikinä, mutta yritän silti. On tämä sen verran hauskaa touhua. Loppupeleissä uudet ennätykset ovat vain tårta på tårta, olen jo tähän mennessä saanut juoksulta niin paljon: uusia, läheisiä ystäviä, jotka saavat minut ylittämään itseni sekä roppakaupalla uusia tuttavuuksia. Juoksu on pelastanut minut silloin, kun oli tosi vaikeaa. Sen kautta olen saanut uskoa ja itseluottamusta omiin kykyihin sekä periksiantamattomuutta. Pitkän tähtäimen tavoite on olla yhtä rautaisessa kunnossa kuin kaksi 70-vuotiasta tätiäni, jotka edelleen suunnistavat harva se viikonloppu ja napsivat Suomen mestaruuksia omassa ikäsarjassaan. Kiitos vielä fmr:n mahtavalle porukalle tästä kunnianosoituksesta! Nähdään yhteislenkeillä!


03.11.2015 Tuula Sivander-Heinonen, vuoden 2014 FMR-naisjuoksija
1. Miten innostuit juoksemisesta?
Liikuntaharrastukseni oli 20 vuotiaaksi voimistelussa, lajinani oli rytminen voimistelu. Lisäksi talvella perheeni hiihti. Kilpavoimistelun lopettamisen jälkeen kävin joitakin vuosia tanssitreeneissä ja ryhmäliikuntatunneilla. Kun lapset syntyivät ja mies matkusti työn puolesta, aika jäi vähiin ja vaihdoin sisäliikunnan juoksemiseen. Ensimmäisen maratonin juoksin Turussa vuonna 1998, aika 4.20.41. Kun 10 maratonia tuli täyteen, harkitsin homman lopettamista. Osallistuin 2012 FMR:n ensimmäiseen maratonkouluun ja siitä juoksuinnoistukseni muuttui täysin eri mittakaavaan. Osaavat ja juoksusta aidosti pitävät ohjaajat ja mahtava juoksuporukka kannustivat systemaattisempaan harjoitteluun. Nyt maratonlähtöjä on kertynyt yhteensä 15.
2. Millainen on tyypillinen harjoitusviikkosi?
Harjoitusviikon sisältö vaihtelee vuodenajasta riippuen. Talvella juoksukilometrejä tulee 40-50km/viikko. Jos pääseen hiihtämään, niin juoksu jää kokonaan. Keväällä juoksen muutaman puolimaratonkisan ja viikkokilometrit vaihtelevat 50-80 välillä. Kesällä juoksumäärät ovat 70-100km/ viikko ja muutama puolimaratonkisa. Kesäiseen juoksuviikkoon kuuluu yksi vetoharjoitus, pitkis ja sitten muut lenkit ovat tasavauhtisia fiilispohjalla. Syksyllä ohjelmassa on yleensä maraton. Tänä vuonna olin mukana Tallinnassa. Vuonna 2014 tuli juostua 3263,28 km. Näyttää siltä että kokonaiskilometrimäärät ovat suunnilleen samaa tasoa myös tänä vuonna. Venyttelen päivittäin ja pyrin tekemään myös muutamia vatsa-, pakara- ja selkälihasliikkeitä noin 5 kertaa viikossa. Tänä vuonna olen saanut uusia juoksukokemuksia esim. polkujuoksun ja suojuoksun ja kokeilumielellä 6h ultrajuoksun parissa.
3. Mieluisin harjoitukseni?
Pidän tasaisesta vauhdista, ehkä vähän liikaa ollaan mukavusalueella. En yleensä mittaa sykettä. Liikunnan ilo on minulle tärkeä asia. Osallistun mieluusti myös FMR;n kimppalenkeille.
4. Mieluisin harjoituspaikkani?
Ruissalo on suosikkini mutta kyllä Littoisten alueeltakin löytyy vaihtelevia maastoja.
5. Mikä on viime vuosien paras juoksusi?
Paras juoksuni oli 2014 Kankaanpään veteraanien SM maratonilla aika 3.20.26. Hienoin maratonkokemus on Islannista myös viime vuodelta. Sain 50 vuotislahjaksi Reyjavikin maratonmatkan. Aikuiset lapseni olivat reitillä kannustamassa ja mies juoksi ensimmäisen maratonmatkansa.
6. Tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita?
Tavoittelin puolimaratonmatkan ajan parantamista jo tänä vuonna, Tavoite oli 1.35. Jäin tavoiteesta vielä muutaman minuutin. Kun ikää tulee lisää huomaa, että elimistö ei enää kestä samalla tavalla. Olen kokenut kantapään kautta että lajivalikoimaa kannattaa monipuolistaa. Aloitin syksyllä uintitreenit ja ehkä tulevaisuudessa kisaan myös triatlonissa. Ennen kaikkea toivon että pystyn terveenä ja iloitsen jatkossakin juoksuharrastuksesta.


15.11.2014 Pertti Kalliola, vuoden 2013 FMR-miesjuoksija
1. Miten innostuit juoksemisesta?
Nuorena Lahdessa asuessa tuli harrastettua hiihtoa aika aktiivisesti (5 ensimmäistä Finlandia-hiihtoa ja erinäisiä firman kisoja). Sen ohessa juoksua, suunnistusta yms. kunnon ylläpitämiseksi. Tuli kokeiltua pari maratoniakin 70-luvun puolivälissä. Sen jälkeen työ vei vientihommiin ja harrastukset vaihtuivat lähinnä kuntosaliin ja tenniksen peluuseen. 90-luvun puolivälissä heitin huulena punttisalin jalkaprässissä, että jollei pillit ala vahvistua, niin siirryn maratonjuoksuun. Parin vuoden kuluttua sitten olinkin HCM:n lähtöviivalla. Aikaa kului 3:22. Siitä seuraavina vuosina vähän parannustakin. Vähitellen meni tasaiseksi junnaamiseksi 3.30:n nurkilla ja vähän ylikin. 1-2 maraa vuodessa riitti. Vuorikiipeilyharrastuksen vuoksi pari kesää meni kokonaan ilman pidempiä juoksuja. Käänne tapahtui, kun voitin Kankaanpäässä arvonnan pääpalkinnon Pariisin maratonmatkan, joka on heti huhtikuun alussa. Oli siis juostava läpi koko talven. Tulokset kohenivat heti reippaasti ja juoksuinto palasi uudelleen. Kun 2009 tuli juoksua vajaa 1500 km, niin tänä vuonna mennään yli 4000 km.
2. Millainen on tyypillinen harjoitusviikkosi?
Peruskuntokaudella viikot tahtoo mennä aika kaavamaisesti:
Yksi vetotreeni yleensä loivaan ylämäkeen (ehkä turhan lyhyitä 3:15 – 3:30min, 5- 6x)
pari 15-20 km peruslenkkiä
pari 10-12 km vaihtelevaa
sunnuntaipitkis 25-30 km
yksi lepopäivä
jos hyvin menee niin yhteensä noin 90-105 km/vk
Kesällä sitten kilpakalenteriin sopeutettuna, maratonin alla ja jälkeen 50-60% edellisistä.
3. Mieluisin harjoitukseni?
Tasavauhtinen tai hieman kiihtyvä 15-18 km ja sitten tietysti kimppapitkikset esim. Kaarinan maratonreitillä. Muihin yhteislenkkeihin meikäläisen perusvauhti ei enää riitä.
4. Mieluisin harjoituspaikkani?
Osittain hiekkapohjaiset luontopolut, kuten Raisionlahden ympäri tai Ruissalon lenkit. Ehdottomasti mukavimmat ovat Ylläksen ja Levin suhteellisen tasaiset latupohjat, valitettavasti mahdollista hyödyntää vain viikko / syksy.
5. Mikä on viime vuosien paras juoksusi?
Maratoneista Ruska 3 vuotta sitten. Alussa ja lopussa kunnon mäkiä, mutta keskiosa tasaista jolkotusta. Sopi minulle, samoin kuin ajankohtakin syyskuun alussa. Sitten PNM tänä vuonna, 3:23:04. Parhaat tuntemukset ehdottomasti tämän vuoden Kivitippu-ultrassa. Meni tosi hallitusti koko matkan. Palautti itseluottamuksen Suomi-juoksun epäonnen jälkeen. Aikakin itselle hyvä 6:05:50. Tasollisesti kuitenkin paras juoksuni oli syksyn Wihan 100km, vaikka se varsin tahmealta tuntuikin Kivitippuun verrattuna.
6. Tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita?
Tarkoitus on vielä ensi vuoden yrittää ultrarintamalla ja tietysti ensi syksyn veteraanien SM-kilpailuissa. Tavoitteena vielä pystyä samoihin aikoihin kuin tänäkin vuonna. Sen jälkeen on kai jo aika siirtyä maratonkeräilijöiden joukkoon ja 100+ parin vuoden kuluttua.
7. Mitkä ovat salaisuutesi kovassa kunnossa pysymiseen iän karttuessa? Onko erityisiä vinkkejä veteraanijuoksijoille?
Ehkä aikaisempien vuosien monipuoliset harrastukset ovat kehittäneet elimistöä niin, että on voinut lisätä juoksumääriä ilman sanottavia vammoja. Muutenkin terveys on pysynyt hyvänä. Tietenkin on täytynyt kuunnella elimistön viestejä ja sopeuttaa treenit sen mukaisesti. Tämä on tullut iän myötä entistä tärkeämmäksi. Palautuminen niin juoksuista kuin vammoistakin on selvästi hitaampaa. Ensimmäisen harjoitusohjelman tein / kopioin vasta pari vuotta sitten 100 km:n ultraa silmällä pitäen. Sellainen Excel-taulukko suunnitelluista ja siihen viereen toteutuneet treenit. On auttanut selvästi motivoitumaan huonoinakin aikoina, FMR:ään liittyminen on tuonut selvää järkevyyttä ja järjestelmällisyyttä aikaisempaan työpaikkaliikuntaan verrattuna. Aina on tullut hyviä ohjeita niitä kysyttäessä. Erityisiä vinkkejä nykyisille tai tuleville veteraanijuoksijoille ei ole tarjolla. Ei muuta kuin systemaattista ja pitkäjännitteistä harjoittelua riittävää lepoakaan unohtamatta.

Kiitos vielä seuralle saamastani kunnianosoituksesta. Se on osoitus myös veteraanijuoksijoiden arvostuksesta nuorempien huippujuoksijoiden rinnalla.
 

17.11.2011 Tuomo Sibakov, vuoden 2011 FMR-miesjuoksija
1. Miten innostuit juoksemisesta?
Rakensimme oman talon vuosituhannen vaihteessa, ja kun talo tuli valmiiksi niin vuoden 2000 lopulla huomasin olevani jonkinlaisessa tyhjiössä. Ostinpa sitten lenkkitossut itselleni joululahjaksi ja aloin käydä lyhyillä hölkkälenkeillä. Alkuun oli mielessä vain säännöllinen kuntoilu ja elämänlangan pidentäminen, isäni kun oli kuollut ihan liian nuorena sydänveritulppaan enkä halunnut kokea samanlaista kohtaloa. Parin kuukauden päästä päätin kuitenkin laittaa itselleni jo kunnon tavoitteen eli Paavo Nurmi maratonin heinäkuun alussa 2001. Harjoittelu sujui ihan ok ja ehdin juosta noin 700 kilometriä ennen ensimmäistä maratoniani. Alku meni itse kisassakin hyvin, mutta noutaja tuli viimeisen kympin aikana ja aika painui noin 5 minuuttia yli tavoitteena olleen 4 tunnin. No se neljä tuntia alittui sitten seitsemän viikkoa myöhemmin HCM:llä. Siitä se sitten lähti, eikä paluuta normaaliin elämään enää ollut.
2. Millainen on tyypillinen harjoitusviikkosi?
Normaali harjoitusviikkoni vaihtelee tietysti vuoden ajan ja harjoitusjakson mukaan. Esimerkiksi juuri nyt on menossa ihan PK -kauden alku ja harjoittelu on pääosin kevyttä ja lähinnä kilometrien keräilyä. Jonkin verran treeneihin pitää kuitenkin PK -kaudellakin tehdä vaihtelua etteivät paikat jämähdä jumiin ja herkkyys karkaa kokonaan. Kerrotaanpa kuitenkin tarkemmin maratonin valmistavan jakson (joka alkaa noin 6 -8 viikkoa ennen itse maratonia) "tyypillisestä" harjoitusviikostani. Tällä jaksolla jätän kaikki "turhat" kilometrit pois ja keskityn vain kehittäviin treeneihin. Oppi tuohon on oikeastaan tullut Holmenin Jannelta, mutta hänen ohjelmiensa täydet lepopäivät korvaan kuitenkin noin puolen tunnin kevyellä juoksulenkillä, koska olen havainnut sen palauttavan paremmin kuin totaalinen laiskottelu.
Esimerkkiviikko:
ma PK reipas 12-14 km, vauhti kiihtyen maravauhti + 15-20 sek. (kehittää aer.kynnystä)
ti palauttava 6 km/30 min
ke 4 x 2000 m, palautukset noin 6 min hölkkää, vedot kiihtyen puolimaravauhdista kympin vauhtiin. Alkuverkka noin 20 min ja loppuverkka noin 10 min, tai 5 km + 5 km, joista ensimmäinen kiihtyen maravauhdista puolimaran vauhtiin ja jälkimmäinen kiihtyen puolimaravauhdista kympin vauhtiin, palautus noin 8 min kävelyä/hölkkää, verkat kuten edellä. (kehittää anaer.kynnystä). Huom! kovempaa vauhtia en maratonin valmistavalla jaksolla juokse, enkä kyllä paljon muulloinkaan.
to palauttava 6 km/30 min
pe 10-12 km maravauhtinen, alkuverkka 20 min, loppuverkka 10 min (kehittää maravauhdin kestävyyttä)
la palauttava 6 km/30 min
su pitkis, 25 - 30 km kevyt (kehittää rasvanpolttokykyä)
Viikkoon kilometrejä yhteensä noin 85 - 95 km (yli 100 km en enää viikossa juokse).
3. Mieluisin harjoitukseni?
Taidan olla melko mukavuudenhaluinen kun juoksu mukavuusalueen ulkopuolella ei maistu yhtään. Yksi syy tähän on varmastikin huono juoksutekniikkani, joka sakkaa heti kun vauhti kiihtyy liiaksi. Lihakset ikään kuin alkavat hapottaa jo parin kilsan kovaa juoksun jälkeen. Myös vammariskin peikko muistuttaa nopeassa vauhdissa olemassa olostaan. Toisaalta myös hitaasti juokseminen tuntuu yleensä maistuvan puulta. Hitaat lenkit taitavat yksinkertaisesti kestää liian kauan. Mieluisimmaksi harjoitukseksi merkkauttaisinkin reippaat PK -lenkit, joilla juostaan rennosti TV:nä tai kiihtyen noin maravauhtia + 15 sekunttia. Syy tähän on varmastikin myös se, että olen tiedostanut itselleni olevan kehittymisen kannalta tärkeää kehittää edes aerobista kynnystä kun sen toisen kynnyksen kehittäminen jää vähiin.
4. Mieluisin harjoituspaikkani?
Mieluisin harjoituspaikkani on yleensä se missä juuri sillä hetkellä juoksen. Mitään ihan ykkössuosikkijuoksupaikkaa en osaa nimetä. Ruissalossa on kuitenkin aina mukavaa juosta, samoin Katariinanlaaksossa. Etelän reissuilla on hienoa vetää aamutuimaan pitkää uimarantaa pitkin.
5. Mikä on viime vuosien paras juoksusi?
Parasta juoksua on vaikeaa nimetä, mutta parhaimmat kicksit olen tainnut saada Wihan 50 km -kisasta syksyllä 2010. Vauhti ei tuossa juoksussa paljonkaan hyytynyt, vaikka juoksun aikana oli lihaksistossa pahojakin ongelmia. Loppuaika oli myös varsin hyvä 3:49 ja vastaa tasoltaan lähes maratonennätystäni, 3:05.56, jonka juoksin Vantaalla kolme viikkoa aiemmin. Tänä vuonna Vantaan maratonilla (aika 3:08.30) koin viimeisen kierroksen hurmaa, kun voimat palautuivat käsittämättömällä tavalla "taikajuomaa" juotuani. Tuosta kisasta jäi hyvä maku myös siksi, että ohittelin seurakaverit vasta tuolla viimeisellä kierroksella ja he jäivät lopulta taakse minuuttikaupalla :)
6. Tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita?
Olen päättänyt, että en enää tavoittele sitä yhtä, josta on tuntunut jääneen krooninen apina harteilleni. Siirrän omat juoksutavoitteeni pidemmälle. Ykköstavoitteeni on, että pystyn juoksemaan maratonin 70-vuotiaana. Olen nyt taivaltanut näiden 11 vuoden aikana, jotka olen juoksua harrastanut, noin 25 000 kilometriä. Kakkostavoitteeni onkin, että seuraavan 30 vuoden aikana saan kerättyä juoksukilometrejä lisää noin 50 000. Tavoitteisiini päästäkseni harjoitteluni tulee olla edelleen juoksun osalta järkevää, eli ylikuntoa ja vammoja pitää välttää. Kroppani reagoi liikaan juoksumäärän heti, joten sitä pitää edelleen kuunnella ja armahtaa kun se on tarpeen. Toisaalta aion monipuolistaa harjoitteluani. Viime vuonna juoksukilometrejä tuli lähes 1000 vähemmän kuin sitä edeltävänä ja tänä vuonna, mutta olin silti ennätyskunnossa syksyllä, kun oli korvannut treeniä pyöräilyllä. Jatkossa pyrinkin pyöräilemään vuodessa noin 2000 km ja vähennän juoksukilometrit noin 3000 kilometriin. Lumi pitää talvella hyödyntää ja hiihtää enemmän kuin aiempina vuosina. Kuntopiirejä pitää myös lisätä ohjelmaan, ja myös kunnon voimaharjoittelua pitäisi pystyä tekemään ympäri vuoden eikä vain talvella. Hiukan jo ottaa päähän nämä kaksi teepussinnarua, jotka roikkuvat olkapäistäni alaspäin. Niitä nyt ainakin pitää vahvistaa :) Tänä vuonna selvisin ilman lihasrevähdyksiä ensimmäisen kerran. Itse olen järkeillyt, että syy voisi olla se että lopetin staattisen venyttelyn kokonaan vähän yli vuosi sitten. Aktiivista venyttelyä teen jonkin verran ja sitä jatkan samaan malliin. Olen aina pyrkinyt pitämään juoksuharrastukseni mahdollisimman halpana ja se on myös jatkossa tavoitteeni numero kolme. Juoksukengistä en ole vielä yli 100 euroa maksanut koskaan ja samalla linjalla eli alennusmyynneissä käydään edelleen tai sitten tilataan tossut verkkokaupasta. Hieronnasta en ole vielä maksanut koskaan ja siinäkin pidetään sama linja, omahieronta saa riittää. En myöskään ymmärrä lääkärikäyntejä, jos juoksuvamma ei haittaa normaalia elämää. Pienistä vammoista ja vähän isommistakin selviää omalla järjellä eli levolla silloin kun se on tarpeen ja lisäksi kannattaa hyödyntää vertaistukea eli sitä suurta juoksukaverijoukkoa, joka on ympärille kertynyt. Suurin osa vammoista tosin paranee sillä millä ovat tulleetkin eli juoksemalla, ensiapu on tällöin aina juoksukenkien vaihtaminen. Juoksemisen takia en ole koskaan lääkäristä maksanut, enkä maksa jatkossakaan. Tulehduskipulääkkeet eivät myöskään kuulu juoksuharrastukseen. Kipu on paras indikaattori sille milloin raja tulee vastaan. Jos sattuu, niin silloin en juokse. Kerran vuonna 2006 juoksin tosin tulehduskipulääkkeiden voimalla maratonin Kankaanpäässä, kun sääressäni taisi olla rasitusmurtuma. Ennätys tuli :) Kisan jälkeen en jatkanut kipulääkekuuria, kun ei se jalka kävellessä niin kauheasti sattunut. Kolmen kuukauden päästä kipu loppui ja pystyin taas aloittamaan juoksemisen. Vielä yksi omaan juoksemiseen liittyvä tulevaisuuden suunnitelma eli tavoite numero neljä. Haluan juosta joka vuosi vähintään yhden maratonin ulkomailla, jossain mukavassa paikassa (en siis Tukholmassa). Kokemuksiin ovat jo kertyneet Berliini ja Rotterdam, ja ensi kevääksi on jo varattu juoksunumero 5000 Pariisin maratonille. 30 vuoden jälkeen näitä kokemuksia on jo sitten aika monta :) Tulevaisuuden suunnitelmanani täytyy tietysti mainita Kaarinan Syysmaraton -tapahtuman kehittäminen. Ensimmäisestä tapahtumasta jäi tosi hyvä fiilis, sillä se otettiin hyvin vastaa niin etukäteen kuin tapahtuman jälkeenkin. Maaliin tuli paljon erittäin iloisia ja tyytyväisiä juoksun harrastajia. Alkukeväästä lähtee käyntiin sitten seuran ensimmäinen maratonkoulu, jossa olen ohjaajana mukana. On jännittävää nähdä, miten se sujuu ja millaisia tuloksia saamme osallistujien kanssa aikaiseksi :)

15.11.2011 Heli Lehtinen, vuoden 2011 FMR-naisjuoksija
1. Miten innostuit juoksemisesta?
Ensimmäisen askeleen juoksumaailmaan otin n. viisitoista vuotta sitten, sitä ennen kiinnosti vain aerobic :-) tietysti lukuunottamatta koulun maastokilpailuja ala-asteella. Aluksi juoksin kympin lenkkejä, sitten alkoi puolimaraton kiinnostamaan. Tosi paljon jännitti eka kisa, mutta hyvinhän se meni tutuissa maisemissa Paavo Nurmen kisoissa. Puolikkaita tuli juostua parisenkymmentä ennekuin juoksin sen kauan haaveilemani maratonin (2 1/2 vuotta sitten). Eihän se into tietenkään siihen matkaan jäänyt, sitten tuli 50km, 6h, 100 km, 12h ja 24h. Kaikkia oli kokeiltava ihan omien rajojen testaamisenkin vuoksi. Aina ei ole voinut olla tyytyväinen lopputulokseen, mutta fiilis maaliin tulon jälkeen on välillä ollut aivan sanoinkuvaamaton ja lähes euforinen, ainakin niin kauan, kunnes on uusi tavoite ollut mielessä. Ja juuri tähän tunteeseen liittyen täytyy sanoa, että juoksemisesta saa niin paljon virtaa, että sillä jaksaa jo monet arkisetkin askareet suorittaa kevyesti ja huomaamatta, kuten myös monien ikävien asioiden käsittelemisen.
2. Millainen on tyypillinen harjoitusviikkosi?
Tyypillinen harjoitusviikkoni koostuu seuraavista lajeista: Juoksemassa käyn niin, että kilometrejä kertyy 50-80 viikossa, yksi pitkis ja loput lyhyempiä lenkkejä. Polkemassa (juoksemisen lisäksi toinen mieluisa liikuntaharrastus on spinning, jonka aloitin myös viisitoista vuotta sitten) käyn n 2-3 krt viikossa, body pumpissa 1-2 krt viikossa. Lisäksi uintia kerran viikossa (1-1,5 km). Myös koiran kanssa kävelyä sekä työmatkat pyörällä/ kävellen.
3. Mieluisin harjoitukseni?
Mieluisimmat harjoitukseni ovat kiihtyvä pitkis tai kiihtyvä lyhyempi lenkki. Sekä ns yhdistelmäharjoitus eli juosten sisätunneille (yleensä 2 ohjattua tuntia peräkkäin), juosten takaisin. Tämän jälkeen sopii ehdottomasti uinti (talvella avantouinti) ja saunominen.
4. Mieluisin harjoituspaikkani?
Mieluiten juoksen pyöräteitä pitkin tai metsässä ja kun kotoa lähtee, pääsee moneen eri suuntaan, jonka ansiosta saa lenkeistä vaihtelevia ja mielenkiintoisia, yhdistelemällä metsäpolkuja ja pururatoja. Ruissalossa on myös mitä parhaimmat lenkkeilymaastot. Uusia reittejä yritän myös mahdollisimman useasti löytää, se tuo lisää maustetta harjoitteluun.
5. Mikä on viime vuosien paras juoksusi?
Niitä parhaita juoksukilpailuja on niin monta, esimerkiksi ensimmäinen maraton Tukholmassa, kaikki 100 km:n juoksut sekä lyhyemmät kilpailut kuten Hirvensalon ympärijuoksu (suht haasteellinen reitti) ja Unikeon aamuhölkkä (klo 6.30) Myös eri puolella Suomea olleet kilpailut ovat olleet tosi kivoja kokemuksia, uusien reittien ja mukavien kanssakilpailijoiden ansiosta.
6. Tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita?
Tulevaisuuden suunnitelmissa on saada paremmat tulokset kaikilla matkoilla eli Cooperista 24h:n juoksuun asti. Uskon, että raja menee vuorokauden kisassa, vaikka ainahan sitä on yllytyksille altis. Pääasialliset matkat kuitenkin voisivat olla maraton ja 100 km. Eniten tietysti toivon, että pysyn juoksukuntoisena ja opin harjoittelemaan niin, ettei tulisi mitään pahoja rasitusvammoja.

Olen todella kiitollinen tästä kunnianosoituksesta olla vuoden FMR:läinen ja samalla kiitän myös kaikkia seuran jäseniä, jotka jaksavat aina tsempata ja joiden seurassa on ilo juosta. Lopuksi pitää vielä mainita, että juokseminen on aivan mahtavaa!!!

18.7.2011 Tomi Halme
Suomi-juoksun voittaja 2011
IAU Trail World Championchips, Connemara, Irlanti, 26. (paras suomalainen)

1. Miten innostuit juoksemisesta?
Juoksun aloitin alun perin vain kunnon ylläpitämismielessä. Lopetin jalkapallon pelaamisen, kun menin lukioon ja tilalle piti keksiä jokin muu laji. Juoksu tuntui järkevältä vaihtoehdolta sen harrastamisen helppouden ja siihen vaadittavan ajan takia. Juoksu pysyi ihan vaan harrastuksena aina armeijaan asti ja vasta armeijan jälkeen tuli myös kilpailut mukaan, kun tuli ilmoittauduttua vuoden 2007 Tukholman maratonille. Sen jälkeen on tullut kisailtua eri pituisilla matkoilla ja aikojen paraneminen on toisaalta motivoitunut jatkamaan harrastusta.
2. Millainen on tyypillinen harjoitusviikkosi?
Juoksua tulee normaalilla viikolla noin 100-120 kilometriä ja lenkillä tulee käytyä lähes päivittäin. Lenkkien pituudet vaihtelee välillä 12-33 kilometriä. Erittäin harvoin tulee tehtyä pidempiä lenkkejä, mutta yritän kerran viikossa juosta yhden pidemmän eli noin 25-33 kilometrin lenkin. Vauhdit on normaalisti 4:30 min/km ja 3:40 min/km välillä. Rytmitys harjoitusten suhteen on sellainen, että nopeampivauhtiset lenkit ajoittuu (alku)viikolle ja viikonloppuna tulee juostua viikon pitkä lenkki. Tällä hetkellä työ ja opiskelu haittaa harjoittelua siinä määrin, että paljon enempää ei järkevästi ehdi treenaamaan. Yritän rytmittää harjoittelua sillä tavalla, että lenkkien vauhdit vaihtelee päivästä toiseen ja koko vauhtiskaala on lähes joka viikko käytössä.
3. Mieluisin harjoitukseni?
Juoksen mielelläni lenkit tasavauhtisina, mutta silloin tällöin tulee tehtyä intervallityyppinen treeni, jossa juostaan joka kilometri hieman hitaampaa ja joka toinen lähes täysiä. Hitaampien kilometrien vauhdit asettuu tyypillisesti noin 4-4:15 min/km välille ja nopeampien 3:10-3:30 min/km välille. Pituutta tälle treenille tulee noin 13 kilometriä. Olen tykännyt tästä harjoituksesta, vaikka viimeiset kilometrit ovat yleensä aika vaikeita. Mielestäni nopeimpien kilometrien ajoista voi tehdä myös jonkinlaista arviota nykykunnosta, kun vertaa aikoja aikaisempiin vetoihin.
4. Mieluisin harjoituspaikkani?
Juoksen lähes kaikki lenkit kevyen liikenteen väyliä pitkin. Tampereella juoksen mielellään Hervannan suunnalla, koska siellä on tarjolla hieman myös korkeuseroja. Nousut ja laskut tuo mukavasti vaihtelua juoksurytmiin ja tarjoaa hieman erilaista ärsykettä jaloille.
5. Mikä on viime vuosien paras juoksusi?
Paras juoksu viime vuosilta on varmaankin tämän vuoden (2011) Tukholman maraton. Juoksun puolivälissä oli hetken hieman vaikeampaa, mutta lopussa sai vielä puristettua itsestä irti jonkinlaisen loppukirin ja tavoitteena ollut 2:40 alittui muutamalla sekunnilla. Pystyin säilyttämään myös vauhdin hyvin koko kisan ja toinen puolisko oli vain reilun minuutin hitaampi ensimmäistä.
6. Tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita?
Tällä hetkellä tavoitteet ovat maratonilla ja 100 kilometrillä ja treenit tähtää näille matkoille. Lyhyempiä kisoja tulee myös juostua tosissaan ja ne palvelevat myös erinomaisesti kovavauhtisina harjoituksina. Yksin ei kuitenkaan tule juostua yhtä kovaa, mitä esimerkiksi 10 kilometrin kisassa tulee juostua. Pidemmät matkan kuten vuorokauden juoksu on myös käynyt mielessä, mutta en ole vielä tosissani harkinnut osallistumista kyseiseen tapahtumaan.

25.5.2011 Jyrki Kukko, Yyteri Maratonin voittaja 2011
1. Miten innostuit juoksemisesta?
Aina olen pitänyt juoksemisesta, mutta v. 2006 eräs henkilö sai minut treenaaman maratonia varten. Ja olihan mulla silloin jo ikääkin sopivasti 42v. Jo vuonna 2004 kun täytin 40v oli aikomus juosta maratoni, mutta se jostain syystä jäi. Harjoituksen ja motivaation puutteesta varmaankin.
2. Millainen on tyypillinen harjoitusviikkosi?
Yksi pitkis 25-30 km.
Kaksi vauhdikkaampaa lenkkiä, joista toinen vetoja.
Kolme hiljaista peruslenkkiä.
Yksi lepopäivä.
Mutta aika harvoin pystyy tekemään ns. tyypillisen viikon, mutta siihen pyritään.
3. Mieluisin harjoitukseni?
Mieluisinta harjoitusta on vaikea sanoa. Nykyään juoksen fiilisten mukaan ja kohdan 2. peruskaavaa yritän noudattaa. Kaikki lenkit ovat mieluisia. Varsinkin sitten kun ne on ohi. Rasittavat lenkit kylläkin tuntuu jälkikäteen parhailta. Toisaalta rauhalliset kimppapitkikset hyvässä seurassa...
4. Mieluisin harjoituspaikkani?
Mieluisimpia juoksupaikkojani ovat Katariinanlaakso-Lauste-Kaarina ulkoilureitit. Sekä Ruissalo. Toisaalta aivan uudet maastot ja paikat kiinnostaa aina.
5. Mikä on viime vuosien paras juoksusi?
Paras juoksu taitaa olla Wihan kilometrien 100 km v 2010. Se oli tuloksellisesti hyvä 7:55. Ja myös kisana mukava taistelu Hietsun (Juha-Matti Hietanen, Endurance) kanssa.
6. Tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita?
Tavoitteita en ole kovin tarkasti ajatellut, mutta vielä tuntuu olevan resursseja parantaa aikoja. Joten niitä vielä parannetaan, ennen kuin aletaan vanhenemaan. Kotikisassa Paavo Nurmi Maratonilla olisi kiva joskus onnistua. Mutta kuuma ilma ei sovi minulle. Kaikenlaiset erilaiset juoksumatkat kiinnostaa. Mukava yhdistää matkailu ja juoksuharrastus.


2.11.2010 Timo Toivari, vuoden 2010 FMR-miesjuoksija.
1. Miten innostuit juoksemisesta?
Muutama vuosi sitten avantouimarit houkuttelivat kokeilemaan paidatonta juoksua. Vuosi lyhyitä kävelyvauhtisia lenkkejä, ja sitten, kesällä 2007, maratonia kokeilemaan, ensin Tukholmaan ja pari kuukautta myöhemmin Helsinkiin. Kuten arvata saattaa, kävelyksi meni molemmat. Ja syksy meni toipuillessa. Mutta into jäi. Talvella sain kunnollisemmat tossut ja juoksu lähti käyntiin. Mukavalta tuntui, vaikka lenkit olivat kovin yksipuolisia.
2. Millainen on tyypillinen harjoitusviikkosi?
Paha sanoa tyypillisestä harjoitusviikosta, kun kaikki on vielä vähän kokeiluvaiheessa. Suurin osa äärimmäisen kevyttä, n. 50 % teholla. Km-määrät yleensä välillä 80-150 km.
3. Mieluisin harjoitukseni?
Kiihtyvävauhtinen 30 - 35 km / kilpailuvauhtinen 35 - 40+ km, jossa puolivälin tienoilla kevyemmin ja loppu kovaa. Myös lyhyet vedot ovat mukavia.
4. Mieluisin harjoituspaikkani?
Tyypillinen harjoituspaikka on Ruissalo, mutta mieluisia ovat myös esim. Luonnonmaa ja Rymättylä. Siis rauhallisen luonnon keskellä, teillä tai poluilla.
5. Mikä oli kauden paras juoksusi?
Kauden paras juoksu oli ehkä Kakskerran ympärijuoksu toukokuun alkupuolella. Kohtalaisen levänneenä kevyehköllä teholla 17.4 km:n raskas reitti aikaan 1.02.16. Myös Berliinin maraton syyskuun lopulla meni mukavasti 2.40.29, vaikka keli oli kovin kostea ja jalat kohmeessa alusta loppuun. Ehkä parhaalta tuntui, kun viimeiset kilometrit 35 km jälkeen menivät sekunnilleen koko matkan keskivauhtia.
6. Tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita?
Aluksi tarkoitus olisi parantaa lyhyempien matkojen vauhteja. Olisi mukava joskus päästä juoksemaan kunnollinen puolikas. Maratonin ajasta pitäisi yrittää saada pois muutamia minuutteja.

2.11.2010 Minna Lahtinen, vuoden 2010 FMR-naisjuoksija.
1. Miten innostuit juoksemisesta?
Olen koko ikäni harrastanut erilaisia urheilulajeja. Ensimmäisen kipinän maratonjuoksuun sain opiskeluaikana noin 20-vuotiaana silloiselta opiskelukaveriltani. Kävi kuitenkin niin, että harjoittelin aivan liikaa (rinnalla oli myös muita urheilulajeja), jonka johdosta sain rasitusvamman joka esti maratonille osallistumisen sillä kertaa. Mutta haave maratonin juoksemisesta jäi elämään tyyliin ”kyllä minäkin vielä juoksen sen!”. Sitten noin 10v myöhemmin kerran kesäloman kynnyksellä ajattelin että otanpa kesämökille mukaan juoksutossut, sillä ajattelin, että juoksemalla aika kuluisi mökillä paremmin. Niin siinä sitten kävi, että kävin loman aikana aktiivisesti juoksemassa ja päätin siltä seisomalta osallistua Helsinki City Maratonille. Siihen maailman aikaan olikin mahdollista vielä ilmoittautua maratonille muutama viikko ennen h-hetkeä. Näin juoksin ensimmäisen maratonini vuonna 2000 aikaan 4:25:54. Sen piti olla tietysti vain ns. ”kerran elämässä” tapahtuma, mutta niin siinä kävi, että maalilinjan ylitettyäni jokin kummallinen ”hulluus” iski minuun ja nyt on sitten tullut juostua 19 maratonia ja aika monta ½-maratonia. Totuuden nimissä pitää sanoa, että ennen ensimmäistä maratoniani olin edellisenä kesänä juossut yhden ½-maratonin sekä Pääkaupunkijuoksun ja Keskuspuistojuoksun, joten ihan kylmiltäni en sentään maratonille lähtenyt.
2. Millainen on tyypillinen harjoitusviikkosi?
Minulla on oikeastaan kaksi erilaista harjoitusjaksoa. Kisakauden jälkeen, noin marraskuu-maaliskuu aikaan, sallin itselleni ns. sekaharjoittelun, johon kuuluu aina luonnollisesti juoksutreeniä oman päivän tuntemuksen mukaan, mutta sen lisäksi harjoitteluun kuuluu ainakin hiihtoa ja sen lisäksi spinning treeniä sekä retkiluistelua, jos olosuhteet sen sallivat. Tälle kaudelle tyypillistä on kuitenkin se, että viikonloppuisin teen yhdistelmäharjoituksia, joten treeniä saattaa tulla putkeen noin 4-6t tyyliin 1-1,5t juoksutreeni + 50 min spinning + 1,5-3t hiihtoa. Kuulostaa hullulta, mutta nautin tällaisesta harjoittelusta. Kuitenkin kun kisakausi lähestyy, niin järkiperäistän harjoittelun maltillisemmaksi ja systemaattisemmaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että perustreeniviikkoon kuuluu aina yksi yli-pitkä lenkki, yksi mäkiveto/veto treeni, yksi tai kaksi peruslenkkiä noin 10-15km ja sitten fiiliksen mukaan mahdollisesti yksi kovavauhtinen treeni noin 6-10km. Täytyy myöntää, että joskus tulee vedettyä viikolla kaksi tai kolmekin pitää lenkkiä tai sitten viikonloppuisin yhdistelmätreenin, johon kuuluu juoksua 1-1,5t sekä sitten pitkä maantiepyörä tai maastopyörälenkki noin 50-100km. Kesämökillä tulee myös soudettua merisoutuveneellä juoksun rinnalla. Tärkeintä on kuitenkin osata kuunnella kroppaa ja pitää riittävästi lepopäiviä! Ja paras oppini on se, että ennätykseni 3:06:41 juoksin vuonna 2008 Berliinissä ja tällöin kisakauden harjoittelu meni tyyliin 4 treeniä viikossa. Tällöin minulla ei ollut mahdollisuutta treenata usein, mutta tuli sitten treenattua laadukkaasti ja aina kun pääsi treenaamaan, oli hirveä treenihinku päällä – koskaan ei ollut tylsistynyt ole ennen treeniä!
3. Mieluisin harjoitukseni?
No, kyllä se on niin, että tällainen yhdistelmätreeni joka kestää mahdollisimman pitkään. Mutta myös mäkivedot loivaan ylämäkeen ovat mieluisia.
4. Mieluisin harjoituspaikkani?
Oikeastaan mieluisinta harjoittelupaikkaa minulla ei ole, kaikki paikat käyvät, mutta hienointa ovat aikaiset aamut, kun luonto herää eloon tai kun kaupunki on vielä ihan hiljainen. Tai kun saa juosta vastasataneeseen lumeen ensimmäisenä jalanjäljet! Tässä taannoin näin aamutuimaan metsäkauriin 10m päästä – kohtasimme toisemme silmästä silmään, ja kumpikin oli ihan yhtä hämmästyneitä kohtaamisesta.
5. Mikä oli kauden paras juoksusi?
Vuonna 2010 en ole päässyt kilpailemaan kuin nyt vasta syksyllä ja kaikki kisat ovat olleet hienoja. Veteraanien SM maastokisat Pirkkolassa sillä FMR sai hienon mitalisaaliin. Hangon puolimaraton oli myös hieno, koska kisapäivä oli erittäin kaunis ja kuulas syksyinen päivä ja tuloskin oli hyvä. Ja luonnollisesti Amsterdamin maraton oli hieno kokemus, sillä juoksin taasen kelpo ajan 3:09:47 sekä sijoitun hyvin omassa sarjassani. Myös vuoden 2009 New Yorkin maraton oli mahtava kokemus ja onnistuin myös siellä hyvin – onnistuin pysäyttämään kellot niinkin hauskaan lukemaan kuin 3:13:13.
6. Tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita?
Lähitulevaisuuden suunnitelmissani on Honolulun maraton joka juostaan 12.12.2010. Tämä oli tällainen ”yllätysjuttu”, sillä työpaikan vaihto mahdollisti loman pitämisen ja lähdön Havaijille. Olen ihan innoissani tästä tilaisuudesta. Haaveenani on vielä päästä juoksemaan Bostonin maraton. Aikatavoitteet, tai oikeastaan haaveet – ne pidän salaisuutena. Lopuksi haluan toivottaa tsemppiä kaikille tuleviin koitoksiin – ja muistakaan haaveilla tavoitteistanne!



 




Haluatko mainoksesi sivustollemme?

Sivuillamme vierailee lähes 50 000 eri kävijää vuodessa ja sivulatauksia tapahtuu peräti 0,5 miljoonaa.
Ota yhteyttä:
maraton [ät] tossu.com

 
Webhotellit ja domainrekisteröinnit